Blogi postaus

Väsymys

Haluan kirjoittaa aivoväsymyksestä, siitä joka on yksi syy työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisesta. Viikonloppuna lauantaina olin väsynyt, otin 4h päiväunet, jotta jaksoin taas iltaan asti. Käytiin nukkumaan joskus klo 23, heräsin seuraavana päivänä vasta klo 11. Olin sopinut sunnuntai päivälle kyläreissun, mutta eihän minusta sinne ollut lähtijäksi, ajatus ei juossut ja väsytti. Tuli maanantai ja aamulla klo 7 ylös laittamaan poika kouluun. Klo 8 tuli taksi hakemaan ja menin kuntosalille. Siellä tein noin tunnin saliohjelman. Koti päästyä kävin sohvalle, ja hupsista klo olikin 14 kun heräsin. Väsymys vaikka kuinka nukkuisin se ei nukkumalla lähde. Vaan ajan kanssa tulee päivä kun jaksaa tehdä.

Aivoväsymus haittaa päivittäistä elämää. Joudun perumaan sovittuja asioita kun en vaan jaksa. Näin se rajoittaa sosiaalista elämää, asioiden hoitoa. Esim. Terveyskeskukseen ajan varaaminen vei yli viikon! Kun en vaan jaksanut ja muistanut. Oon joutunut paljon perumaan ja siirtämään asoita väsymyksen takia. Välillä myös perhe joutunut osakseen sitä. Millon perheen yhteinen uintireissu on vaihtunut vain pojan ja miehen yhteiseksi reissuksi. Näistä tulee sitten kannettua huonoa omaatuntoa. Ja kun luvannut että huomenna tehdään jotain enkä jaksakaan.

Eniten ärsyttää kun puhun väsymyksestä jollekin tulee vastaukseksi ”niin se aina minuakin väsyttää”, niin mutta se väsymys on erilaista. Se on välillä todella lamaannuttavaa. Ja se kun ihmiset neuvoo, että älä väsytä itseäsi. En mä voi elää vaan kotona sohvalla, niin etten väsy. On mulla oltava myös muutakin elämää! Niin kuin leipominen. Mä nautin siitä ja tykkään siitä. Pitäiskö sekin jättää pois ja masentua sohvalla?

Mä toivoisinkin että en enää koskaan kuule sanoja ”niin se väsyttää muakin aina”

Kirjoittaja

sannamaarit.huotari@aivosumussa.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *