Blogi postaus

Ystävyys ja sairastuminen

Ketään syyttämättä! Kun 1v ja 5kk sitten sairastuin, jäin aika yksin. Nykyään kukaan ei kysy kahville, tule käymään meillä. Ainoat kohokohdat elämässä ovat taksireissut kauppaan, tutut taksikuskit kysyvät kuulumiset, ne muistaa käydyt keskustelut. Ja Mikkelissä käynnit. Veljen ja vanhempien kanssa vietetty aika. Sekä tämä oman perheen kanssa yhdessä olo. Kun sairastuin, tuli lisänä masennus, eikä senkään takia itse jaksa olla ystävyydessä se aktiivisempi osapuoli joka kokoajan kyselee näkemistä kun tiedän että se on vaan että ”katsotaan milloin kerkeää”. Ymmärrän toki että jokaisella on omat menonsa ja kiireensä. Mulla näitä kiireitä ei paljoa ole. Päivästä toiseen samanlaista. Kotona ja kaupassa käyntiä. Ja odottamista koska toimintaterapeutti käy. Tänään kun kauppaan meen ostan ystävänpäiväksi kukat itselleni ja ensi viikolla äidilleni. Äiti joka aina jaksaa kuunnella mua ❤️

Tämän tekstin kirjoitin Facebookiin vuosi sitten. Edelleenkään ketään syyttämättä ne ystävät jotka minulla oli ennen sairastumista, ovat lipuneet pois elämästäni. Syy tähän on ehkä se, että minun liikkuminen on täältä korvesta vaikeampaa kun ei ole enää ajo-oikeutta. Joo, on mulla taksioikeus, mutta nytkin enää 7 matkaa tälle kuuta enää jäljellä ja nekin pitää miettiä tarkkaan mihin käyttää. Itseäni alkaa jo ärsyttämään kun joutuu muilta kysyä kyytiä, ei ole mikään mukava tunne kun joutuu anelemaan apua. Mun elämää rajoitetaan tältä osin ja paljon! En voi mennä niin kuin haluan. Ymmärrän, että näitä ystäviäkin ärsyttää tää jatkuva kyytien kysely, mutta ei se minustakaan mukavalta tunnu. Tässä juuri huomisellekin tartteisin koiralle ja minulle kyytiä. Kun joudun käyttämään koiran kynsihuollossa. Tämäkin pakko tehdä kun kannuskynsi mennyt ihoa vasten. Ei voi odottaa tämäkään. Noh, varmaan käytän sen yhden taksimatkan siihen. Onneks paljon myös mieskin kuljettaa mua, mutta aina hänkään ei voi kun käy töissä.

On myös sairastuminen ja leivonta tuonut minulle myös uusia tuttavuuksia ja osasta tullut myös minulle ystäviä. He ymmärtää, että aina en vaan jaksa. Ollaan sovittu esim. tapaaminen, mutta en jaksakaan nähdä. Mutta aina on yksi ihminen mun elämässä, joka jaksaa kuunnella, vastaa aina mun puheluihin, vaikka joskus soitan usean kerran päivässä. Äiti ❤️ mun rakas äiti. Ollaan eletty ja nähty niin paljon elämässä. Iso tuki kun sairastuin vaikka ei pystytty niin paljon näkemään. Tiesi aina äiti millainen päivä mulla on. Jos minusta ei ollut koko päivänä kuulunut mitään, hän soittaa ja kysyy oletko tänään väsynyt? Äiti, mun elämän roolimalli ollut aina.

Hyvää ystävänpäivää! ❤️

Kirjoittaja

sannamaarit.huotari@aivosumussa.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Väsymys

09/02/2021