Blogi postaus

Nukkumista

Reissun jälkeen palautuminen on ollut työn ja tuskan takana. N. 13 tuntisia yöunia, siihen päälle 1-3h päiväunia. Eli käytännössä herään tuossa klo 13 ja sitten pikku hiljaa heräilyä ja olo on silloin ”aivosumussa” oloa. Muisti temppuilee, ajatus ei kulje. Sain kuitenkin tehtyä perjantaiksi leivonnaisia ja olin niitä eilen myymässä. Illalla sitten olin väsynyt, paljon sohvalla istuskelin, katsoin telkkaria vaikka aivot ei siinä mukana olleetkaan. Vasen jalka heitteli mua, meinasin useamman kerran kaatua. Piti varovasti kävellä, ettei jalka mee alta. Tässä oon viime aikoina miettinyt, että miksi lääkäri mut katsoi työkyvyttömyyseläkkeelle. Tässä syy! Jos olisin 8 tuntia töissä, illan maksaisin sängyssä, seuraavana päivänä olisi ”nukkumispäivä” jopa kaksi päivää. Sitten taas lähtisin tekemään työpäivän ja menisi taas 1-2 päivää toipuessa. Musta ei olisi mitään iloa perheelle, jos nytkään aina on. Tämän viikon melkein kokonaan meidän perhe syönyt eineksiä. Siksi koska en ole yksinkertaisesti jaksanut tehdä ruokaa, ja nyt tajuan ettei se tee musta huonompaa vanhempaa vaikka einesruokia tarjoan. Useimmin kuitenkin meillä on itse tehtyä kotiruokaa ja leivonnaisia josta perhe saa aina osansa ☺️

Tänään laitoin kellon herättämään klo 9 ja aloin tekemään tilatut kaalilaatikot ja pullat. Illan ja huomisen päivän meinasin levätä. Samoin koko alku viikon. Salilla kyllä pitäisi jaksaa käydä. Jos huomenna? 🤔 Salilla käynnistä en ota stressiä, jos olen väsynyt niin ei mitään järkeä edes mennä toteamaan ettei jaksa. Tai ehkä vaan lepään huomenna. Paitsi lupasin olla ihana ja leipoa pojalle pienen erän pullaa 😉

Oon viime aikoina paljon pohtinut muuttunutta elämää, miten paljon on joutunut luopumaan asioista, miten paljon on joutunut miettimään mitä tekee, mitä jaksaa. Olla kuitenkin myös vanhempi ja puoliso. Ne kaksi asiaa on valitettavasti muuttuneet tai ainakin niin koen ja siitä kannan huonoa omaatuntoa. Ja silti vaikka yritän oman jaksamisen puitteissa tehdä asioita, niin aika usein menee yli. Onneksi toimintaterapia alkaa maanantaina ja hänen kanssa keskusteltava jaksamisesta.

Jotenkin oma mieliala ei ole ollut oikein hyvä. Yritän näyttää ulospäin olevani iloinen jne. Mutta en sitä ole. Jatkuva huoli isästä joka palvelutalossa asuu. Hänen vointien muutoksista. Siitä kun Koronan takia voi mennä isää katsomaan, halaamaan. En voi mennä äidin ja veljen luo niin kuin ennen kävin. Ahdistavaa! Tuntuu kuin olisin hylännyt heidät. Isälle laitellaan kortteja, kirjoitan kuulumiset ja lähetän samalla muutaman suklaapatukan, isä kun on herkkusuu. Poika piirti piirustuksen jossa on hän ja pappa. Poikakin kaipaa Mikkeliin ❤️ täytyy vain toivoa että saisin nopsaan koronarokotteen ja veljeni. Ehkä sitten voimme nähdä.

Kirjoittaja

sannamaarit.huotari@aivosumussa.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Naistenpäivä

09/03/2021

Arkea, arkea

16/03/2021