Blogi postaus

Pääsiäinen

Pääsiäisviikko alkoi flunssassa. Kävin myös koronatestissä, mutta onneksi se oli negatiivinen. Onneksi tämä kesti vain muutaman päivän ja pääsin leipomaan kiirastorstaiksi, oli paljon ennakkotilauksia ja oli muutenkin paljon ihmisiä ostoksilla. Tuli niitä tuttuja ja uusia ihmisiä. Ja vartavasten tulivat kirpparille mun takia ostamaan herkkuja. Se aina mieltä lämmittää. Kun sain kaikki myytyä mies kävi minut hakemassa ja alkoi tehdä meille ruokaa. Ihanaa oli se että joku toinen sen ruuan laittoi. Sen jälkeen lähdettiin puoli väliin Haukivuorelle viemään koiraa. Josta äiti ja veli kävivät sen hakemassa Mikkeliin heille hoitoon. Se ilta oli outo, kun koiraa ei ollut. Kokoajan mietin milloin lähden viemään sitä ulos. Koirasta on tullut minulle erityisen tärkeä aivoinfarktin jälkeen. Jos sitä ei olisi oli elämäni tyhjempää. Se saa minut liikkeelle, se nukkuu kanssani ja aina läsnä. Kun silloin 2,5 vuotta sitten sairastuin ja pääsin sairaalasta kotia, meni 6 päivää kun vanhin koiramme Rex jouduttiin saattelemaan viimeiselle matkalle. Ne päivät kotona koirien kanssa oli kamalia, toivoin isosta aivotapahttumasta ja tiesin päivän 4.10 tulevan. Itkin monet kerrat niiden päivien aikana. Pelotti kovasti miten selvitän tulevasta päivästä. Entä jos tämä kova suru saakin uuden kohtauksen laukeamaan. Onneksi ei ja sain saattaa meidän huskyn viimeiselle matkalle ystäväni ollessa mukana tukemassa minua.

No meni hieman asian vierestä. Mutta pitkäperjantain valjetessa. Heräsimme aamupalalle ja pakkaamaan. Olimme lähdössä kohti Kainuuta ja Vuokattia. Olimme jo tammikuussa varanneet reissun tänne pääsiäiseksi. Näinä aikoina kun korona jyllää tekee kaikesta huolimatta lähdettyä liikenteeseen. Koska mun ja miehen päät ovat sellaisia että tarvitsemme kotoa poistua, jotta saamme rentoutua ja nollata päät koti -ja työasioista. Olemme reissulla vastuullisia, käytämme maskia ja pidämme etäisyyttä sekä huolehdimme käsihygieniasta. Tässä reissussa on parasta lillua porealtaassa ja päästä syömään hotellin aamupalaa. Olla perheen kanssa yhdessä. Vaikka tää ollut ehkä koittelevin reissu pojan osalta pitkään aikaan. Huomaa, että entinen ADHD-lääke ei vaikuta ja uusi ei vielä ole antanut tehoja. Meillä vanhemmilla koitellaan hermoja. Jatkuva vänkääminen asioista, mikään ei kelpaa jne.

Tää eka yö menee multa aikalailla valvoessa. Jotenkin en osaa ekana yönä nukkua. Heräilyä tunnin unien jälkeen. Mutta nyt kun heräsin en saa unta joten päätin alkaa kirjoittamaan. Tänään ohjelmassa alpakkatilalla käynti. Meidän perheen yksi suosikki eläimistä on laama-eläimet. Nyt kävi tuuri, että tässä aivan lähellä sellainen tila löytyy. Odotan vierailua kovasti. Pihallakin on muutama kysymys jo tilan omistajalle mietittynä. Sitten myöhemmin mennään uimaan.

Kotimatkalla on tarkoitus käydä miehen siskon luona. Nähdään kummilapset ❤️

Luin automatkalla mun kirurgianpolin tekstin. Alkoi jo jännittämään koko toimenpide. Kainalo aukaistaan putsataan terveeseen ihoon asti. Todennäköisesti kainaloon tarvitaan reidestä ihosiirre. Siirteen päälle tulee PICO-alipaine haavanhoito juttu viikoksi. Kannattaa googlata tuo laite. Sen tarkoitus on ime neste mikä haavalle tulee. Miehelle sanonut että saa sitten hoitaa mua kun pääsen sairaalasta kotia. Olen aina leikkausten/toimenpiteiden jälkeen todella huonovointinen. Koko homma tehdään narkoosissa eli nukutuksessa. Mua pelottaa, että jos leikkauksen aikana saan aivoinfarktin. Koska näitäkin olen kuullut ihmisille tullaan leikkauksissa. Varsinkin kun verenohennuslääke marevan pitää tauottaa 4 päivää aikaisemmin. Koska ainahan leikkauksissa on omat riskinsä. Mutta tärkeintä on että kohta 2 vuotta vaivannut vaivan saa pois. Vaikka hirvittää toivon leikkauksen ja sen jälkeisen ajan sujuvan hyvin. Onneksi mulla on ihana naapuri/kaveri joka on luvannut leikkauksen jälkeen auttaa esim. Siivoamalla, jottei muu perhe kuormitu liikaa.

Nyt pääsiäisen pyhinä ilmestyy minusta ja aivoinfarktista tehty haastattelu mtv uutisiin. Tulee löytymään sitten Facebookista mtv uutisten sivuilta tai heidän nettisivuiltaan. Sain haastattelun jokin aika sitten luettavaksi. Toimittaja oli osannut kirjoittaa mun ajatukset todella hyvin sanoiksi. Mies kehui myös sitä. En halua näillä haastatteluilla tai tankkaus tarinat ohjelmaan mukaan lähteneenä julkisuutta vaan tietoa ihmisille aivoinfarktista ja mitä sen jälkeen. Ja ennen kaikkea vertaistukea samassa tilanteessa oleville. Niin kuin minun kohdalla muutama ovi sulkeutui, muutama ihminen hävisi elämästä, mutta eteeni avautui uusia ovia, uusia ystäviä ja ennen kaikkea uusi MINÄ! Ennen työssä ja perhe-elämässä oravanpyörää juostessa. Nyt tajuaa miten hektistä elämä on. Olen sanonut että olen myös kiitollinen tietyllä tapaa siitä, että sain aivoinfarktin. Se päästi mut pois siitä oravanpyörästä. Siitä missä kävin yöt töissä, hetken nukuin, hoidin perheen asioita ja kotia. Nyt osaan arvostaa perhettä ja elämää ihan eri tavalla. Ja se vaikka minulta lähti työ joka oli melkeinpä kutsumusammatti ja lapsuuden haaveammatti. Lähti ajokortti, samalla vapaus liikkua. On elämääni tullut myös paljon hyvää. Saan olla kotona kun poika tulee koulusta, olla läsnä kun hän lähtee kouluun. Leipoa hänelle yllärinä pullaa. Käydä uimassa yhdessä (nyt tietysti ei päästä kun uimahalli kiinni). Olla illat ja yöt miehen vieressä. Hoitaa asioita päivällä niin ettei takana ole yövuoroa ja parin tunnin unia. Löysin leipomisen elämääni, jota ennen aivoinfarktia en tykännyt tehdä. Ehkä sain tämän leipomislahjan edesmenneeltä tädiltäni. Hän oli hyvä leipoja. Nään hänestä paljon unia ja hän niissä unissa kertoo kaiken olevan hyvin ja että tulen pärjäämään ❤️

Voi sanoa, että pääsiäinen menee perheen kanssa nauttien. Ja samalla sukulaisia nähden. Ei olla koskaan aikaisemmin pääsiäisenä oltu reissussa. Viimeksi täällä oltiin viikonloppu tammikuussa. Ja silloin päätettiin pääsiäinen vietetään täällä ja varasimme matkan. Appiukko joskus sanoi, nyt kun leivot ja niitä myyt. Vie pojat (miehen ja pojan) joskus reissuun. Nyt sen tein. Seuraavaa reissua ei olekaan tiedossa. Mutta se on sitten jossain vaiheessa kesällä kun miehellä on loma. Mun haave olisi päästä appiukkoni vaimon mökille. Siellä oltiin viime kesänä vajaa viikko. Koira sai olla vapaana ja nautti olostaan. Niin nautin minäkin. Nautin siitä hiljaisuudesta, luonnosta ja sen äänistä. Siitä kun pääsee onkimaan, uimaan. Voit istua terassilla kahvikupin kanssa ja olla vain. Ei ole kiire minnekään, ei tarvitse miettiä miltä naama näyttää, mitkä vaatteet on päällä. Saunoa illalla ja ottaa sen päälle lonkero. Alkoholia käytän todella vähän. Sauna lonkeron otan joskus, mutta sitäkin useammin se saunassa juotu juoma on limsa. Ehkä seuraava loma voisi olla miehen kanssa kahdestaan viikonloppu kylpylässä. Laitetaan poika ja koira hoitoon siksi aikaa. Sitä tässä ehkä myös kaivataan. Parisuhde aikaa kahdestaan. Ollaan kahdestaan kylpylässä oltu viimeksi häiden jälkeen. Ehkä olisi jo aika? Ollaan vaan aina haluttu, että poika pääsee näihin mukaan ja muistaisi sitten myöhemmin miten kiva oli kun matkustettiin ja vietettiin aikaa perheenä. Sillä ite muistan lapsuudesta ne lukuisat kotimaan reissut perheen kanssa. Melkeinpä joka kesä käytiin jossain.

Ainiin, pääsen ensi viikolla katsomaan tulevaa kummipoikaani. Ole todella otettu siitä kunniasta, että saan juuri hänelle olla kummi. Mä tykkään muistaa kummilapsiani muulloinkin kuin syntymäpäivänä tai jouluna. Nytkin mulla on ihana panta menossa kummitytölle, joka on samanlainen kun mulla. Kummityttö ihastu siihen kun näki minulla sellaisen. Pitihän minun sitten hänellekin sellainen tilata. Toiselle kummipojalle minkä tällä reissulla nään on pääsiäismunia tuliaisena. Uudelle kummipojalle on ystäväni kutoma villapaita, tossut ja tumput menossa. Sekä paikallisen neulojan neuloma orava ja turvalonkero.

Jospa yritän saada vielä unta. Ihanaa pääsiäisen aikaa teille lukijoilleni.🐣

Kirjoittaja

sannamaarit.huotari@aivosumussa.fi

Comments

Marjaleena
03/04/2021 at 06:37

Ihanaa pääsiäistä sinulle ja perheellesi 💕



Ritva-Liisa
03/04/2021 at 07:24

Hyvää ja rentouttavaa pääsiäistä teille 🐣🌞🌺



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pelko

26/03/2021

Ajatelmia

06/04/2021