Blogi postaus

Leikkaus takana

17.6 lauantaina aamu alkoi aikaisin, klo 5 herätti kello ja klo 5.45 tuli taksi hakemaan kohti Mikkelin keskussairaala. Alunperin oli tarkoitus leikkauksen olla puolilta päivin, mutta hoitaja kun otti minut lääkärin luokse, kertoivat ensimmäisen leikkauksen peruuntuneen joten minä pääsin leikkaus saliin jo klo 8.15. Leikkaussalissa katsoin kelloa vielä 8.30, ja hetken päästä heräsin heräämöstä. Anestesialääkäri ei edes kertonut kun laittoi uneen. Heräämössä alkuun olin hieman ihmeissään joko leikkaus on ohi? Sitten olikin kipuja ja söin pariin otteeseen kunnon kipulääkkeet suoraan suoneen. Sen jälkeen oli hätä, että milloin pääsen osastolle kun tiedän siellä olevan mun tavaroiden ja puhelimen. Oli kiire päästä soittamaan miehelle ja äidille leikkauksen menneen hyvin. Suunnitelmissa oli että jalasta otetaan ihosiirre kainaloon, mutta onneksi sitä ei ollut tarvinnut ottaa kun haavan sai ilman sitä suljettua. Kainoloon oli laitettu avelle alipainehaavalappu joka on yhdistettynä laitteeseen joka tyhjentää ilman ja näin neste imeytyy haavalappuun ja suojaa tulehdukselta. Päällä siinä on vielä kelmua ettei ilmaa pääse. Osastolla vietin 3 yötä ja pääsin kotia. Kädellä ei saa nostaa mitään eikä nostaa yli 90 asteen kulmaan. Oli ihana päästä kotia, mutta illalla laite alkoi huutamaan merkiksi että se fuskaa jostain ilmaa. Ei muuta kuin mies laittamaan kalvoa lisää, mutta ei se ei loppunut. Soitin osastolle ja ohjeena vain että kalvoa vain saa laittaa lisää ja jos se ei auta niin on vain kuunneltava laitteen huutoa aamuun saakka ja mennään sitten aamulla Pieksämäen päivystykseen. No, aamulla sitten menin heti klo 8 kun aukesi. Siellä sitten soittelivat lääkärille ja ohjeena edelleen että kalvoa vain lisää. Sitä laitettiin ja huuto jatkuu. Jäin hetkeksi kuitenkin odottamaan kun hoitaja katsoo ompeleiden ja laitteen poisto ajat mulle. Sillä aikaa laite lakkasi huutamasta. Koko maanantain laite toimi hyvin paitsi illalla se alkoi taas huutamaan. Mies ei ollut kotona joten jouduin soittamaan kotisairaalaan että he laittaisivat lisää kalvoa. Sairaanhoitaja tutki tilannetta ja sanoi kalvojen alla olevan kosteutta ja ei löydä kohtaa mistä se voisi vuotaa. Eli ilmeisesti nyt kuumat kelit ja hiki aiheutti sen ettei se toiminut. Hoitaja soitti osastolle että mitä tehdään ja he neuvoivat menevän Mikkelin keskussairaalan päivystykseen että siellä vaihtaavat haavalappua myöten kaikki. No olin sitten illalla klo 22.30 päivystyksessä. Siellä sitten hoitajat miettii mitä tehdä ja lukeevat leikkaavan lääkärin tekstin. Siellä sanotaan ettei haavalappua saa vaihtaa kesken ja vain kalvoja lisäämällä hoidetaan. Päivystävä kirurgi ei uskaltanut tehdä mitään päätöstä ja neuvoi aamulla tulevan uudestaan kun leikkaava lääkäri talossa. Sanoin minulla olevan 80km matkaa kotoa sairaalaan eikä Kelataksi ilmainen ole. Pääsin sitten päivystysosastolle yöksi. Ja aamulla aamupalan, verinäytteiden jälkeen päivystävä kirurgi tuli kertomaan, leikkaava lääkäri antanut ohjeeksi että laitteen saa irroittaa ja haavalappu sekä kalvot pitää jättää torstaihin saakka. Kalvoja hieman kevennettiin kun sitä oli niin paljon ja iho sen alla ja aivan punainen, kipeä, kutiseva ja kirvelevä. Mä niin odotan että saan nää laput ja kalvot pois ja sitten alkaakin ihonhoito ettei tulehdu. Sehän tästä kyllä puuttuisikin, kaikki kun muuten mennyt putkeen! No itse leikkaus meni hyvin eikä tullut mitään komplikaatioita. Vaikka tää on ollut henkisesti ja myös fyysisesti todella rankkaa niin pitää olla kiitollinen että kahden vuoden vaiva on poissa. Sairaalassa henkilökunta oli todella ihania. Ainut oli vain se kuumuus huoneessa. Hiki valui kokoajan, sänky oli kokoajan märkä. Muutama huonekaverikin oli ja hekin olivat todella mukavia.

Ahdistavaa tää kun en oikein voi tehdä mitään. Mies käy töissä, pesee pyykkiä, siivoa. Ja nää helteet. Hänellä vain yksi vapaa tällä viikolla, lisäksi vielä pitkää päivää näillä helteillä. Juhannusta vietellään ihan kotosalla. Miehellä kun on aamuvuorot juhannuksena. Huomenna mennään pojan kanssa jäätelölle torille mun ystävän ja hänen tyttönsä kanssa. Ihanaa nähdä ystävää ja ihanaa mennä joskus muualle kuin sairaalaan. Poika sitten taas vaihteeksi ollut vaikea. Hälläväliä asenteella, haistatellut isälleen, mikään mitä pyydetään tekemään ei kiinnosta tai kun alkaa jotain hänelle sanomaan että voisi esim oman huoneen raivata niin hyökätään jo melkein silmille. Tätä just kaipasin leikkauksen jälkeen. Itellä kun tukala ja kipeä olo niin poika on sitten tuollainen. Se isäänsäkin kohta aivan loppu tähän touhuun. Kun kaikki tekee kodin eteen ja kun pyytää poikaa viemään roskat niin ”en vie”. Tuntuu että poika on vaihtunut kesän aikana. Kaikista eniten odotan että ensi yönä saan nukkua omassa sängyssä ja nukkua enempi kuin viime aikojen 3-5 tunnin yöunien sijaan. Alkaa olla myös väsymys kova.

Nyt odotellaan vain heinäkuun puoli väliä ja sitä että miehellä alkaa loma. Kerkeen hyvin parantumaan ennen sitä. Ollaan varattu miehen siskon perheen kanssa Rukalta viikoksi vierekkäiset mökit. Saadaan lomailla heidän kanssa ja pojalle on serkut siellä kaverina.

Nyt mä vaan toivon viileämpiä kelejä, haava ei tukehtuisi, eikä myöskään iho tulehdu. 🙏🏻

Kirjoittaja

sannamaarit.huotari@aivosumussa.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jännitystä

15/06/2021

Uuvuttavaa

28/06/2021