Blogi postaus

Uuvuttavaa

Leikkauksen jälkeen kun kotiuduin ajattelin että nyt aletaan kuntoutua ja tervehtyä. Ensin alipainehaava laitteen kanssa ongelmia. Sen ympärille aina piti kalvoja lisätä. Kunnes viime viikolla tiistaina ei enää keinot riittänyt ja piti mennä päivystykseen Mikkeliin. Siellä ei uskallettu illalla tehdä mitään päätöstä ennen kuin leikkaava lääkäri antaa ohjeet. Hänen ohjeella laite irroitettiin haavalapuista, mutta kalvot ja haavalappu jätetään hoitamaan ja suojaamaan haavaa mikäli ympäröivä iho siisti. Ja niinhän se olikin melko rauhallinen silloin. Mutta seuraavana aamuna ympäröivä iho oli kirkkaan punainen ja kipeä, sitä kuumotti ja kirveli. Iltapäivällä en enää kestänyt sitä tuskaa vaan menin päivystykseen. Siellä lääkäri päätti että sidokset otetaan pois ja haavalle laitetaan vain ihoteipit. Iholle vahvaa kortisonia, koska allerginen reaktio. Tämä siis keskiviikkona, ja torstaina jottei unohdu millanen on sairalaa tai terveyskeskus piti käydä verikokeissa. Juhannusaaton ja päivän sain olla rauhassa kotona, tosin aika väsyneenä. Haava eritti todella paljon, haavalappuja sai käydä ostamassa ja vaihtamassa pari kertaa päivässä, kudosnestettä tuli paljon. Eilen sunnuntai iltana sitten aloin ihmetellä kainalosta tulevaa pahaa hajua, avasin teipit ja näin heti että keskeltä haava se repsottaa ja erittää märkivää. Poika ja mies oli juuri lähteneet uimaan, meillä päivystys oli enää 20min auki. Naapuri lähti sitten viemään minua. Noin tunti päivystyksessä ja sain antibiootti kuurin ja haavasta otettiin bakteeriviljely. Siitä vastaus tulee keskiviikon paikkeilla ja pitää soittaa onko menossa oleva antibiootti pureva. Tänään oli sitten ompeleiden poisto ja samalla lääkäri vielä vilkaisi haavaa. Hoitaja kertoi sen esittävän paljon märkää. Jos kotona mies ei olisi ja olisi vielä hoitaja, minun olisi pitänyt käydä haavan hoidossa terveyskeskuksessa. Se tästä olisi vielä puuttunut. Muutenkin niin paljon saanut juosta. Torstaina on sitten hoitajalle aika ja katsoo haavan tilanteen, samalla käyn verikokeissa kun INR arvo ei vielä ole asettunut kohdilleen, marevan kun oli tauolla leikkauksen takia. Nää helteet on tehnyt tästä parantumisesta mahdotonta. En tiedä mitä seuraavaksi odottaa? Oisko se sitten se korona kun joutunut noissa sairaaloissa käymään niin paljon?

Torstaina oli olo mikä tahansa niin menen hoitajan jälkeen torille nauttimaan jäätelön ja myöhemmin menen kynnet taas laitattamaan. Olen sen kai ansainnut? Pojalle sain huomiseksi parturin, saisi lyhennettyä tukkaa taas ettei olisi niin kuuma. Tänään saa poika kaverin yökylään, sitä taas niin pitkään toivonut. Käytiin sitten vähän herkkuja heille ostamassa. Onneks mies on kotona niin saa laitettua yövieraalle pedin.

Kaikista eniten ärsyttää kun nämä ihanat kelit on enkä pääse uimaan. Nytkin mies ja poika menivät uimaan. Ovat parina iltana lämmittäneet saunan, sinnekään en pääse ☹️ No, mä nautin arvatkaa mistä?! No tietenkin uusista perunoista. Voisin niitä syödä koko kesän vain.

Juhannuksena oltiin kotona, mies oli aamuvuorossa töissä ja poika oli paljon pihalla kavereiden kanssa. Töiden jälkeen tuo ukkoseni leikkasi nurmikon ja säikäytti ruohonleikkurilla pienen pupun poikasen puskasta. Se juoksi lähelle meidän rappusia. Onneksi myöhemmin sen äiti hakisen takas pesään. Päiväkahville tein lettuja, kermavaahtoa, mansikkahilloa sekä mansikoita. Me kun ei olla mitään grillaajia tehtiin ruuaksi vain uudet perunat ja uunissa paistettiin grillitassuja. Kesällä on helppoa kun ei tarvii moni mutkaisia ruokia tehdä. Riittää kun keittää perunat ja niiden kanssa jotain puolivalmista. Sunnuntaina käytiin miehen tädin luona kylässä. Oli mukava nähdä häntä pitkästä aikaa. Ja kun tää korona rajoittanut vierailuja oli outoa käydä kylässä.

Leikkauksen jälkeen tää elämä komplikaatioiden kanssa henkisesti ja myös fyysisti raskasta. Yölläkin herään tunnin välein. Oikealla kyljellä kun nukkuu, herään noin tunnin päästä kun oikea kylki hikoilee ja alkaa kutisemaan. Sitten käännyn selälleen, siinä asennossa taas tunti kun herää. Vasemmalla kyljellä ei kärsi nukkua ja mahallaankaan ei voi kun ei voi käsiä nostaa tyynyn alle. Jos olisin tiennyt mitä kaikkea tää leikkaus tuo tullessaan helteillä, niin olisin siirtänyt operaation suosiolla syksyyn.

Kirjoittaja

sannamaarit.huotari@aivosumussa.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Leikkaus takana

22/06/2021

Epätoivoa

06/07/2021