Blogi postaus

Arkeen paluu

En olekaan pitkään aikaan kirjoitellut. Kesälomareissut ohi ja paluu arkeen alkoi. Eli mies aloitti työt ja poika viidennen luokan. Aamut ovat mulle vaikeita kun joutuu nousemaan aikaisin ylös katsomaan pojan perään ainakin näin alkuun, että saa taas varmuutta suorittaa aamutoimet ja muistaa lääkkeensä ottaa. Onneksi mulla on aikaa levätä kun poika on koulussa. Oma mielialakin on heitellyt todella paljon ja paheni kesällä leikkauksen jälkeen kaikkine komplikaatioineen. Onneksi pään selvittelyyn saa ammatti ihmiseltä apua, saa keskustella asioista. Tässä kuun alussa kävi kuntoutusohjaaja luonani. Katsottiin yhdessä tilannetta ennen kuin siirryn 1.10 alkaen työkyvyttömyyseläkkeelle. Sen pohjalta kaikki lausunnot ym. Tällä viikolla oli sitten Mikkelissä kuntoutuslääkärille aika. Saan sieltä lausunnot esim. Kuljetuspalvelun jatkoon jne. Kuntoutusohjaajan kanssa tehtiin hakemus aivoliiton järjestämään kurssiin joka on 5.päivää syyskuussa, aiheena uupumus. Odotan innolla sitä viikkoa, jotta saan vertaistukea. Uupumus, joka on tässä viime aikoina lisääntynyt. Vähensin Kirpputori Ferialla käyntiä, koska joka viikkoinen kahden päivän leipominen aamusta iltaan oli todella rankkaa ja väsyin todella pahasti siinä. Nyt käyn 1-2 kertaa kuukaudessa ja lisäksi kotoa käsin myyn myös. Tätä jatkan sen takia että mulla on sisältöä elämässä. Kunhan vain teen sen niin etten väsy liikaa.

Tällä viikolla oli paljon menoja, lääkäreitä ym. Kävin työterveydessä uusituttamassa lääkkeet 2 vuodeksi eteenpäin, ettei tarvitse heti olla uusimassa terveyskeskuksessa kun niiden asiakkaaksi jään. Koska oli paljon menoja olin myös aivan sekaisin ajoista, taksien tuloista jne. Soitin terveystaloonkin etten keskiviikona pääse kun minulla on Mikkelissä lääkäriaika, sieltä vastattiin että kyllä se tiistaina on. Omat aamulääkkeetkin taas jäi yksi aamu ottamatta. En tahdo millään myöntää että tarvitsen jokinlaisen muistutuksen lääkkeiden otosta. Mies sanoi jos hän alkaa soittamaan niin saa vain ”mäkätystä ja marmatusta” vain. Voi, olla että näin kävisi 🤔 Se kuin on vain niin vaikeaa myöntää itselleen ettei muisti ja hahmoituskyky ole samanlainen kuin ennen. Eikä omat voimavarat ole ennallaan.

Keskiviikkona istuin kuntapäättäjät koulutuksessa 3 tuntia. Minut valittiin kulttuuri – ja vaapaa-aika lautakuntaan varalle sekä Jenny Perman rahastoon. Vielä tälle vuotta 4 koulutusta olisi. Ihan mielenkiinnolla teen tätä uutta aluevaltausta. On ihanaa olla tässä mukana. Ja aivan mahtavaa olla meidän puolueessa kun siellä on vain mahtavia tyyppejä! Huomenna olisi pizza-ilta puolueen kanssa. Kerrankin mulla on jotain ”omaa” missä käydä. Vaikka mies ei olekaan kiinnostunut politiikasta. Ja politiikasta ei meidän perheessä siis keskustella. Mulle on tullut kuntapuolen asiat todella tärkeiksi kun on omakohtaista kokemusta miten asiat täällä hoituu tai ei hoidu.

Käytiin pojan kanssa katsomassa isää Mikkelissä tässä viikko pari sitten. Oli mahtava tunne kun isä oli pirteä sekä vastaili kysymyksiin. Oli mukana siinä hetkessä kokoajan. Ennen lähtöä vielä syötin päivällisen isälle. Voi kun oisin lähempänä niin kävisin aina useasti isän luona ja syöttäisin. Se on kuitenkin sellainen hetki kun saa olla läsnä ja isä nauttii siitä kun käyn. Hieron polvesta tai olkapäästä, huomaa että hän nauttii siitä kun joku koskettaa. Mutta sitten aina kun olen lähdössä ja heippoja sanon niin huomaa miten pahamieli isälle tulee 😥 Se hetki on kaikista kauhein kun ”jätän” hänet sinne. Koko loppu päivä aina menee sitten miettiessä miten isä voi ja pärjää. Ja pelottaa myös se hetki kun isä viedään minulta pois. Toivon, että siihen menee vielä paljon aikaa. Mutta tiedän myös sen ettei isä enää nauti elämästä, eikä hän olisi ikinä halunnut muiden autettavaksi jäädä. Nytkin kun hän on täysin autettavassa kunnossa. Poden myös suurta syyllisyyttä siitä etten voi niin useasti käydä isän luona kun haluaisin. Yksi syy on esim. Raha. Taksi edestakaisin maksaa 31€. Jos joka viikko kävisin olisi se kuukaudessa 120€. Toivon vain taas pian pian pääseväni isän luokse. Ehkä ensi viikolla?

Jospa jaksaisin taas useammin myös tänne kirjoittaa kuulumiset. Nyt vain ei ollut pitkään aikaan voimavaroja kirjoittaa.

Hyvää viikonloppua 🌸

Kirjoittaja

sannamaarit.huotari@aivosumussa.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lomaviikko

30/07/2021

Odotusta

14/09/2021